Pieni tie mutkittelee kahden kylän läpi. Iltapäivisin on hiljaista sillä, kuumuus ja kosteus yhdessä aiheuttaa uneliaisuutta. Ainoastaan lentävät hyönteiset surisevat kiireisesti, takana kuuluvien käden läimäytyksien säestämänä. Toisella puolella tietä lojuu mudan peitossa olevia taloja, missä viisikymmentä perhettä Avirupudin kyläläisiä asuu. Aika kuluu hitaasti täällä..

Lalitha Kumari pyörii viisissäkymmenissä. Hän on nähnyt paljon elämää, ehkä enemmän mitä hän olisi halunnut nähdä. Hän meni naimisiin yksitoista vuotiaana ja ei mennyt aikaakaan, kun hän oli kaksitoista ja oli siunattu pojalla. Viiden vuoden sisällä hän sai kolme lasta. Hän sanoi:  ”Minulla on jo terveysongelmia johtuen aikaisista raskauksista ja synnytyksistä.” Hän sanoi myös hymyillen: ”Tämä kohtalo ei pelota, sillä jollain naisilla on tyttäriä.”

Veerammalla on viisti tytärtä ja kolme tyttäristä on mennyt naimisiin ennen kuin olivat täyttäneet 12 vuotta. Tyttäret ovat katsottu vastuuntuntoisiksi, usein kovan työn uuvuttamiksi, ja perheitä motivoi halu "saada työ tehdyksi" tuli mitä tuli. "Me olemme päivätyöläisiä ja meillä ei ole säästöjä heitä (tyttäriä) varten", hän (Veeramma) sanoo hartioitaan kohauttaen. "Me haluamme päästä irti vastuustamme". Avioliitto nähdään takaavan turvallisuuden ja oletetaan että aviomiehet pitää huolta tytöistä (vaimosta). Usein tytöt annetaan puolisoksi miehelle, joka on heitä vanhempi (parikymppisille) ja joka pystyy hankkimaan elannon (perheelleen). Tytöt saavat lapsia pian avioliiton solmimisen jälkeen. Liian varhaisilla raskauksilla on kauasvaikutteisia ja jopa mahdollisesti jopa hengenvaarallisia vaikutuksia nuorten tyttöjen lisääntymisterveyteen.

Muu laajalle levinnyt trendi yhteisöjen keskuudessa on naida sukulaistyttöjä tai joilla on suhde yhteisön jäseniin etenkin äidin veljeen. ”Sillä ei ole ollut varaa pitää myötäjäisiä, joten naitin heidät veljieni kanssa.” Veeramma ilmoittaa. Jolloin kysyin: ”Onko hän ymmärtänyt mahdolliset terveyshaitat sekä jälkiseuraukset?” hän vastustaa. ”Minulla on ollut vaikeita aikoja, joten tein sen. Nyt ymmärrän tämän, se ei ole oikein. En aio laittaa aikaisin naimisiin kahta muuta tytärtäni.

Onko suunta muuttunut? Toivottavasti. Veeramman viides tytär on juuri valmistunut koulusta. Joka näyttää enteilevän hyvää. Mutta hieman kiusallisesti hän sanoo: “Minulla ei ole enempää veljiä, joten hänen opiskelunsa jatkuu.”

”Amorin suojaus viestii selvästi jotain”, hän lisää. ”Meidän aikanamme oli niin paljon töitä mitä tehdä. Silloin olimme ilman koneita auttamassa maanviljelijöitä tai talon teoissa. Meillä ei ollut aikaa ajatella koulutusta. Mutta minä olen onnellinen, että tyttäremme ovat saaneet tämän tilaisuuden”. Hän sanoo.

Lapsi avioliitossa ei ole ollut laitonta Intiassa, mutta vuodesta 1929 tuli joitain rajoituksia. Tässä pykälässä termi ”lapsi” tarkoittaa miespuolista nuorempi kuin kaksikymmentä yksi ja naispuolista nuorempi kuin kahdeksantoista. Toistaiseksi monet lapset ovat silti laittomasti naimisissa nuoresta iästä huolimatta.

“Kansainvälinen  toimintasuunnitelma, jonka National Plan of Action for Children on julkaissut 2005, koskien naisten ja lasten kehitystä Intiassa, jonka mukaan lapsuusiässä solmitut avioliitot pitäisi olla lakkautettu vuonna 2010. Tämän toimintasuunnitelman onnistunut toteuttaminen sekä seuranta lainpuitteissa on suuri haaste.

Köyhät vanhemmat usein uskovat, että varhainen avioituminen varjelee heidän tyttäriään, mutta todellisuudessa on kuitenkin niin, että he (tyttäret) luopuvat mahdollisuudestaan edetä elämässään ja luopuvat niistä mahdollisuuksista mitä heillä mahdollisesi olisi. Kaikki tämä johtaa myös huonoon terveydelliseen tilanteeseen. Lapsiavioliitot ovat sekä terveydellinen, että ihmisoikeudellinen asia. Koska lapsiavioliitot solmitaan usein kontekstissa, jossa köyhyys ja gender tasapaino ei ole kohdallaan, jossa on mukana myös sosiaalinen, kulttuurillinen ja taloudellinen ulottuvuus.