Monella on kuva, että slummit ovat vain pressuista ja aaltopellistä kyhättyjä rakennelmia. Toki kaikki slummit ovat erilaisia, mutta slummit missä Fida tekee työtä ovat pääosin tiilestä ja betonista tehtyjä pikku taloja. Jotkut ovat myös maalanneet mieleisellään maalilla siniseksi tai vaaleanpunaiseksi.

Slummikäynniltä saapuessani, joku ystävistäni ihmetteli ääneen että: ”eihän nämä ole mitään slummeja!”, kun näytin heille kuvia vierailultani. Ihmisillä on kuva silmissään juuri näistä pressu majoista. Fida on yrittänyt tehdä työtä myös näiden perheiden kanssa, jotka muuttavat kylistä Mumbain kaduille paremman elämän toivossa. Ongelmana on kuitenkin ollut, että nämä katujenvarsilla asustelevat perheet eivät pysy paikallaan vaan liikkuvat paikasta toiseen. On siis selvää, että kestäväntyön rakentaminen on erittäin haastavaa. Kokonaisvaltaiseen auttamiseen ei löydy edellytyksiä. Mumbaihin muuttaa joka päivä noin 3000 ihmistä, osa heistä päätyy kadulle näihin pressumajoihin. Mumbaissa on joitakin kansalaisjärjestöjä, jotka työskentelee näiden ihmisten parissa.

Fida on keskittynyt tekemään kummilapsityötä slummeissa, jotka ovat pysyneet paikoillaan kymmeniä vuosia. Ihmiset pystyvät jopa välillä kohentamaan omaa pikku asuntoaan. Kysyinkin eräältä nuorelta naiselta: ”Mikä on hänen haaveensa asunnon suhteen?” Hänellä oli haaveena saada oma pieni talo slummista. Ei siis halunnut jakaa sitä 15 muun ihmisen kanssa. Normaalista kerrostaloasunnosta näiden slummissa asuvien ihmisten on miltein turha haaveilla.

Olemmekin aloittelemassa paikallisen kumppanimme kanssa kyläkehitystyötä maharashtran maaseudulla. Yhtenä haasteena on, että voisimme olla parantamassa perheiden elämän perusedellytyksiä, jotta he eivät muuttaisi kaupunkeihin. Voit lukea lisää kylähankkeesta TÄSTÄ!