67 – vuotiaana Shobha Mukti on edelleen energinen. Hänen täytyy olla. Hän jäi leskeksi 50 vuotta sitten, 17 – vuotiaana. Siitä lähtien hän on asunut veljensä talossa Subhash Nagarin slummissa Mumbaissa. Pysyäkseen hengissä hän on tehnyt tilapäistöitä. Hän on myös joutunut elämään toisten armeliaisuuden varassa. Shobhan elämä muuttui noin seitsemän vuotta sitten kun hänen veljensä kuoli. Tämän jälkeen muutamaa vuotta myöhemmin hänen veljenpoikansa teki itsemuhan polttamalla itsensä. Hänen veljenpoikansa leskeä ei kiinnosta huolehtia lapsistaan eikä kodinhoidosta, joten Shobhan täytyy huolehtia veljensä neljästä kouluikäisestä lapsenlapsesta, kahdesta tytöstä ja kahdesta pojasta. Nämä lapset tuovat ilon Shobhan elämään, eivät pelkästään velvollisuuksia. Lapset antavat tarkoituksen hänen muuten kovalle ja surulliselle elämälleen. Shobha vie lapset aamuisin kouluun ja hakee heidät koulusta kotiin. Hän keittää lapsille ruokaa ja huolehtii muutenkin heidän tarpeistaan ahkeruudella johon vain harvat vanhemmat pystyvät.

Jokin aika sitten Shobha aloitti työnteon, halpaa sairanhoitoa tarjoavan lääkärin vastanotolla, ansaitakseen rahaa lasten kasvatukseen. Hän ansaitsi ainoastaan 450 rupiaa ja vääjäämättä hänen täytyi lähteä ovelta ovelle kerjäämään ruokaa lapsille. Kysyttäessä häneltä tästä hän kuulostaa hiukan katkeralta. ”Lasten äiti ei pidä heistä huolta. Äiti kyllä nousee aamulla mutta sen jälkeen hän vain lähtee jonnekin. Niinpä minä valmistan lapsille ruokaa, lähetän heidät kouluun, pesen heidän vaatteensa, haen heidät koulusta, lainaan toisilta rahaa ja maksan heidän koulu- ja lukukausimaksunsa. Joskus saamme ihmisiltä ruokaa ja vihnneksia. Rahasumma jonka ansaitsen palkkana ei ole riittävä lapsista huolehtimiseen tai heidän kouluttamiseensa.”

Äärimmäisen kovasti työskennellessään Shobha saa myötätuntoa ympärillään olevilta ihmisiltä. Hän on omistanut elämänsä näille lapsille ja hän keskittää koko tarmonsa lasten ruokkimiseen, vaatettamiseen ja kouluttamiseen. ”Olen erittäin huolissani näiden lasten tulevaisuudesta”, Shopha kertoo. ”Jos minä kuolen, kuka pitää huolta näistä lapsista? Joutuvatko he kadulle kerjäämään ruokaa? Kuka auttaa lapsia heidän koulunkäynnissään? Lopettavatko he opiskelun? Kuka maksaa heidän koulumaksunsa? Kuka saattaa tytöt naimisiin?”

Kun Subhash Nagarin slummiprojektia aloitettiin löysimme Shobhan ja ehdotimme, että kaksi Shobhan hoidossa olevaa lasta valittaisiin mukaan projektiin. Joka vuosi projektiin valituille annetaan koulukirjat, jauhoja ja vaatteita. Joka sunnuntai heille annetaan välipala. Lapsille annetaan myös arvokasvatusta ja opetetaan taideaineita (esim. öljy- ja lasimaalausta, piirustusta, käsityötä). Heille opetetaan myös henkilökohtaisen hygienian hoitamista ja ympäristötietoa. Käytännön opetusta he saavat ruuanlaitossa ja siivouksessa.

Subhash Nagarin slummissa toimivaa avustusprojektia on rahoitettu nyt neljä vuotta. Tähän mennessä 38 lasta on päässyt mukaan projektiin.