On aivan tavallinen perjantai aamupäivä, kun erään perheen lapset valmistautuvat kouluun lähtöön syvällä slummin uumenissa Mumbain Subas Nagarissa. Perhe asuu hyvin ahtaassa ja pimeässä noin vajaan kymmenen neliön huoneessa. Ruuanlaitto ja pesumahdollisuudet ovat rajalliset, käymälän puuttuessa hankaloittaen jokapäiväistä elämää. Usein slummeissa ei ole laisinkaan käymälöitä ja tarpeet hoidetaankin mihin milloinkin. Joissakin tapauksissa slummeista löytyy myös yhteiset käymälä rakennukset.

Perheen neljä lasta on mummon hoidossa äidin ollessa töissä kaupungissa. Äiti toimii apulaisena siivoten ja pesten pyykkiä. Hän lähtee aamulla aikaisin ja palaa illan jo hämärtyessä. Perheen isä on kuollut, joten perheen toimeentulo on jäänyt mummon ja perheen äidin vastuulle. Mummo työskentelee siivoajana viereisellä ”klinikalla”.  Hänellä on kuitenkin hyvin aikaa lähettää lapset kouluun.

Valmistautuminen kouluun lähtöön alkaa aamutoimien jälkeen, koulun alkaessa puoli yksi. Sisarukset auttavat toinen toisiaan koulupukujen pukemisessa. Varsinkin perheen kaksi pienintä saa huomionsa sisaruksiltaan. Perheessä on siis kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Fidan kummilapsia heistä on kaksi nuorinta. Kaikki lapset käyvät samaa koulua, joten sisarukset kulkevat yhtämatkaa kouluun.

Koulumatka taittuu jalan, käsikädessä läpi slummin kapeiden katujen. Matkalla lapset joutuvat ylittämään avoviemäreitä, sekä vilkkaitakin katuja. Autojen, riksojen, mopojen ja moottoripyörien ääni on melkoinen äänitorvien säestäessä. Haju on kitkerä avoviemäreiden ja kadulle keräytyneiden roskien saatosta. Ilmassa leijuu runsaasti pölyä, savua sekä muuta roskaa, pakokaasun hajun pistäessä nenässä.

Iloisesti hypellen lapset taittavat koulumatkansa, heille tuttua ja ”turvallista” koulutietä. Saapuessaan koulun portille vastassa on koulun henkilökunta keppeineen. Lasten on odotettava portilla kunnes saavat luvan astua koulun pihamaalle. Muutamien kymmenien minuuttien jälkeen lapset pääsevätkin kouluun ja omiin luokkiinsa odottamaan hindu rukousta. Rukouksen jälkeen viimeisimmätkin mattimyöhäset lasketaan porttien takaa omiin luokkiinsa.

Koulu on yksityinen, saaden kuitenkin tukea valtiolta. Oppilaita koulussa on kaiken kaikkiaan 4000. Luokkakoot ovat hyvin suuret jopa 80 oppilasta luokassa yhden opettajan opettaessa.

Lapset istuvat ahtaasti metallista hitsatuissa penkeissä, joissa on edessä pieni pöytä. Valaistus huoneessa on erittäin heikko. Luokassa on kuitenkin selkeä järjestys pojat istuvat vasemmalla ja tytöt oikealla. Opetus tapahtuu pääasiallisesti Hindin kielellä. Marathin ja Englannin kielellä opitaan vain muutamia aineita.

Koulu alkaa ala-aste ikäisillä puoliltapäivin ja kestää jopa iltapäivä viiteen. Lapsille tarjotaan koulussa pieni välipala valtion kustantamana. Koulun päätyttyä pienet pani-puri kioskit ovat suosittuja lasten ruokailupaikkoja. Pani-puri on paikallinen kylmä pikkupurtava. Yksi pani-puri maksaa muutaman rupian.

Koulun käynti on Intiassa yritetty mahdollistaa kaikille lapsille. Valtion koulut ovat ilmaisia, mutta tasoltaan hyvin heikkoja, joten perheet suosivat yksityisiä kouluja. Yksityiskoulut perivät pientä lukukausimaksua. Usein perheen pojat käyvät koulua tyttöjen auttaessa vanhempia kotiaskareissa.

Fidan kummilapsi hankkeella olemme voineet olla tukemassa perheiden lasten koulunkäyntiä, hankkimalla esimerkiksi koulutarvikkeita. Lasten koulutus on panostusta tulevaisuuteen antaen heille mahdollisuuden parempaan huomiseen.