Noin tunnin ajomatkanpäässä Mumbain keskustassa sijaisee Ambewadin slummi. Slummi on luonteeltaan hivenen erilainen kuin ahtaasti rakennetut slummit lähellä keskustaa. Ambevadi on noin kuudensadan perheen asuttama slummialue vuorten juurella.

Eletään kuuminta aikaa Mumbain Ambewadin slummissa. Lapsilla on alkanu koulusta kesäloma ja jotkut perheet ovatkin matkustaneet maalle sukulaistensa luokse. Saapuessamme hankkeen tiloihin missä pidetään tietokonekursseja, saamme seuraksemme kummilapsia, joita olikin paikalla vain kourallinen. Lapset olivat iloisia tavatessamme heidät. Hetken istuskelun ja jutustelun jälkeen jatkamme matkaa tutustuen slummin elämään.

ELINKEINO

Tärkein elinkeinon lähde on kasvisten myyminen. Viljelysmahdollisuuksia ei ole, joten kasvikset noudetaan paikallisesta tukusta. Pesun ja lajittelun jälkeen kasvikset asetellaan myyntikärryille kauniisiin asetelmiin. Miehet työntävät myyntikärryjä huudellen pitkin katuja. Naiset puolestaan kantava päänsä päällä korissa jotain yksitäistä tuotetta. Toisinaan päivän saldo riittää hädin tuskin kattamaan tukkurin laskun, kun taas välillä tuotto on parempaa. Päivän päätteeksi on myymättä jääneitä kasviksia miltei mahdoton säilyttää, sillä kylmäsäilytystiloja ei ole. Joten tappiota syntyy senkin takia.

Toinen suuri työllistäjä on rakennusteollisuus. Useat naiset ovat työssä niinsanotulla päivän sopimuksella. Aamu varhain he kokoontuvat määrättyyn paikkaan odottamaan, josko heille tarjottaisiin työtä. Työ on useimmiten sementin, hiekan tai tiilien kantoa päänpäällä rakennustyömailla. Työ on raskasta, yhdeksän tunnin uurastus tuo heille noin 100 rupian eli 1.8€ päiväpalkan. Työ on hyvin satunnaista, joten säännöllisten kuukausitulojen saaminen on erittäin haasteellista.

ASUNNOT

Asunnot on useasti vuokra-asuntoja. Osa perheistä omistaa asunnon. Vuokrat ovat noin 1500 rupian eli 27 € kuukaudessa. Asunnot ovat hyvin pieniä yleensä vain yhden huoneen suuruisia. Poiketessamme erään perheen kotiin saimme kuulla, että heitä asuu siellä kaikkiaan yhdeksän henkeä. Pienessä keittiö nurkkauksessa laitetaan ruokaa kerosiini keittimellä ja kun kerosiini loppuu on hiilet kovassa käytössä. Astiat ja pyykit pestään ulkona. Suurin osa kotitöistä tehdään ulkona. Rakennukset ovat suurimmalta osin betonisia yksi tai kaksi kerroksisia.
 
VESI JA VIEMÄRÖINTI

Vesi kannetaan sisälle asunnon ulkopuolella sijaitsevasta isosta saavista, johonka vesi lasketaan kraanasta. Vettä on saatavilla tunnin ajan päivässä, joten tänä aikana on täytettävä vesiastiat. Vettä säännöstellään, jotta sitä riittäisi kaikille. Pääsimme käymään slummin valtaisalla kaivolla, joka sijaitsi slummin keskellä. Kaivo oli noin viisi metriä halkaisijaltaan, avokantinen, ainoastaan harva metalli verkko suojana. Ensimmäinen kysymyksemme oli onko tämä jokin jätelieteallas, sillä vesi oli jokseenkin likaista ja suurimmaksi osaksi roskien peittämä. Saimme kuitenkin kuulla, että vettä käytetään peseytymiseen slummissa. Ympärillämme parveilevat lapset olivat hyvin innoissaan esittelemässä heidän ”uima-allastaan”. Eräs poika halusi näyttää meille miten siellä uidaan. Hän hyppäsi kaivoon pienestä luukusta muiden lasten kannustaessa ympärillä.  Ilo oli ylimmillään. Puhdas vesi onkin yksi suurista puutteista näissä Mumbain slummeissa.

Viemäröinti on tässä slummissa yllättävän hyvällä mallilla. Suuria avoviemäreitä ei ole näkyvillä ja sen seurauksena hajukin on huomattavasti siedettävämpi. Saimme kuulla eräältä paikalliselta hankkeemme työntekijältä, että muutama vuosi sitten koko slummi oli järjestänyt mielenosoituksen avoviemäreitä vastaan. Tämän seurauksena hallitus järjesti viemäröinti asiat uudelleen ja peittivät betonikansilla suurimman osan slummin viemäreistä. Slummin komitea kiittää hankeemme tuomaan tietämystä, jonka seurauksena he osasivat vaatia muutosta asiaan.

KÄYMÄLÄT

Käymälöitä näissä slummin asunnoissa ei ole. Isommat tarpeet tehdään hallituksen rakennuttamiin käymälöihin, joita on Ambevadissa yhteensä 20 kappaletta. Jokainen perhe joutuu maksamaan 20 rupiaa kuukaudessa niiden kunnosapidosta.

Pääsimme myös tutustumaan näihin käymälöihin. Ihmetykseksemme saimme kuulla, että vettä ei näihin vessoihin tule, joten jokainen joutuu kantamaan tarvittavan veden kotoaan. Astuessamme sisään ymmärsimme sen todellisuuden, että vettä ei tosiaan ole saatavilla, sillä siisteys oli varsin vieras käsite. On selvää, että käymälöiden siivous ilman vettä on erittäin hankalaa.

Kaiken kurjuuden keskellä on mukava saada nähdä, että lapset ovat iloisia ja jaksavat leikkiä. Heidän aito ilo ja riemu kuuluu ja näkyy slummin kaduilla. Yleinen tunnelma on välitön ja rauhallinen ihmisten työskennelessä kukin omissa askareissaan.